Luokkasinuhelaisten muistelmia -
osa VI

Leila Mahiout:
Kun tulin 7. luokalle, äidinkielen opettajamme Kaarina Kolu päätti ottaa meidän luokan Sinuhe-ryhmän maailmaan. Aluksi innostuin siitä todella, nimittäin tiesin, että meillä ei olisi vain tavallista kielioppia. Mutta kun opettaja sanoi, että pitäisi lukea kirja joka kuukausi, musta pilvi laskeutui pääni päälle, sillä en pitänyt kirjojen lukemisesta.

Nykyisin minusta on hauskaa kuulua sisäpiiriin (eli Sinuhe-ryhmään), koska Sinuhella on paljon hauskoja kirjatapahtumia ja Sinuhen nettivisuille on hauska itse kirjoittaa ja lukea sieltä toisten mielipiteitä samasta kirjasta.

Simo Suutala:
Tämä ensimmäinen Sinuhe-vuoteni on ollut OK. Se on ollut aika täyteläinen… Ihmettelen kumminkin, että millä perusteella tämä meidän luokka valittiin Sinuhe-luokaksi. Itse en nimittäin ainakaan ole mikään kirjafriikki…


Mika Mäenpää:
Ensimmäinen Sinuhe-vuoteni oli aika vaihteleva. Luimme joka kuukausi yhden kirjan, mikä oli mielestäni liikaa. Teimme kirjasta vihkoon esittelyn ja menimme nettiin keskustelemaan kirjasta.
Kävimme myös eri tapahtumissa sinuhelaisten kanssa. Yleensä tapahtumissa esiteltiin kirjoja ja haastateltiin niiden tekijöitä. Yhdessä tapahtumassa, jossa juuri äsken olimme, oli esitys, joka kesti yhden tunnin. Sen jälkeen menimme syömään koulusta saatuja eväitä. Syönnin jälkeen menimme restauroituun latoon haastattelemaan kirjailija Leena Lehtolaista.

Liina Tuominen:
Kun ensimmäisellä äidinkielen tunnillani yläkoulussa kuulin, että meistä tulisi Sinuhe-luokka, olin hiukan allapäin. En olisi halunnut yhtään uusia asioita enempää. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että olen mukana tässä projektissa. Olemme saaneet vaihtelua tavallisiin tunteihin, mikä on ollut mukavaa. Ensimmäiset kirjat, jotka luin, olivat kiinnostavimpia. Varsinkin Kissan kuolema - se oli syvällinen tarina nuorisokotilaista.

Takaisin