|
|
Kokemuksia
Odysseiasta
Terttu Jussila
Olarin lukio, Espoo
Takaisin
Heti luettuani kurssiesittelyn mini-opsista olin varma, että
osallistuisin kurssille. Ja niinpä kävi. Kurssi oli kuin
minulle tehty, sillä en enää osaa lukea mitään
tulkitsematta lukemaani, ja nyt sain vielä hyvän
mahdollisuuden verrata tulkintojani muiden kanssa. Kurssin
tuhannen sivun lukuvaatimus tuntui melkein alentavalta.
Olin hyvin innoissani aloittamaan keskustelun Odysseiassa, ja siksi
oli hyvä, että heti ensimmäisellä kerralla
keskustelupalstalla tärppäsi: Margaret Weisin ja Tracy
Hickmanin Kuolemanportti-sarjasta oli aloitettu keskustelu.
"Menschien
ja sartanien onneksi Aalto yritti edelleen korjata itseään,
vaikka sitä ei silloin tajuttukaan. Lohikäärmeliskojen
pahuus sai vastavoiman, kun hyvyys tuli esiin Pryanien lohikäärmeiden
hahmossa. Jos Kuolemanportti olisi jäänyt auki, kuten oli
tarkoitus, pahuus ja hyvyys olisivat tasapainottaneet
toisensa ja ja Aalto olisi jatkanut itsensä
korjaamista."
-Margaret Weis & Tracy Hickman,
Seitsemäs portti, Kuolemanportti 7
Nämä kirjailijat ovat ainoat "teinifantsukirjailijat",
joiden tuotantoa yhä luen. Teinifantsuominaisuuksistaan
huolimatta sarja herätti minussa paljon ajatuksia, ja siksi
olin hyvilläni, kun pääsin keskustelemaan siitä muiden
kanssa. Yllä olevassa kohtauksessa esiintynyt pahan ja hyvän
suhde oli suurimpia mietinnän aiheita. Harmi vain, että
alussa keskustelu luisui harhateille, kirjailijoiden toiseen
kirjasarjaan, ja kun otin sitten esille hyvä-paha -jutun,
keskustelukumppanini hävisi kirjoitusten myötä sivustoilta.
"Minun
oli hankala keskittää seksipuuhani kemikaalikauppaan,
koska en aina löytänyt uusia menetelmiäni arvostavia
asiakkaita, ja lisäksi piti muistaa teeskennellä vanhojen
asiakkaiden kanssa. Yritän ilmaista itseäni mahdollisimman
selkeästi, koska tiedän, ettei tämän ymmärtäminen ole
helppoa, ei etenkään miehille."
- Marie Darrieussecq,
Sikatotta
Oliko tämä nyt sitten feminismiä vai ei? Sikatottaa
mainostettiin feministisenä kirjana, ja siitä päästiinkin
keskustelemaan jonkin verran, vaikkakin kirjan pohjalta olisi
voinut saada enemmänkin aikaiseksi. Sikatotta kuuluu niihin
kirjoihin, joita en olisi ikimaailmassa lukenut ilman
Odysseiaa.
Odysseia todellakin antoi pontta lukea monenlaisia kirjoja.
Esimerkiksi minulla oli ollut jo monia vuosia tähtäimessä
lukea Sofian maailma, mutta ryhdyin sanoista tekoihin vasta,
kun huomasin Sofian maailman olevan Odysseian
kirjatarjottimella. Vaikka Odysseiassa on mahdollista laajojen
kirjatarjottimien takia pysytellä tiiviisti oman genren
parissa, antoi kurssi kuitenkin jopa minulle, vannoutuneelle
fantsu- ja SciFi-lukijalle intoa lukea teoksia muistakin
lajeista.
"Ja
silloin Clarisse McClellan sanoi:
- Saanko kysyä teiltä yhtä asiaa? Miten kauan olette
toimineet palomiehenä?
- Siitä saakka kun olin kaksikymmentä, kymmenen vuotta
sitten.
- Ettekö te koskaan lue yhtään niistä kirjoista mitä te
poltatte?
Hän nauroi.
- Se on lainvastaista!
- Niinkö. Niin tietenkin.
- Se on hieno homma. Maanantaina poltetaan Millay,
keskiviikkona Kafka, perjantaina Puskin, kaikki tuhkaksi
vaan, ja sitten tuhkakin palamaan. Tämä on meidän
virallinen iskulauseemme.
He kävelivät taas vähän matkaa ja tyttö sanoi: - Onko
totta, että kauan sitten palomiehet sammuttivat tulipaloja
eivätkä sytyttäneet niitä?"
- Ray Bradbury,
Fahrenheit 451
Onko tämä tulevaisuutemme? Bradburyn Fahrenheit 451 on hyvin
puhutteleva ja ajatuksia herättävä kirja. Oli vain harmi,
ettei siitä syntynyt minkäänlaista keskustelua. Tämän
ongelman sain huomata muulloinkin kuin Fahrenheitin kohdalla.
Keskustelu ei todellakaan aina ollut niin luistavaa ja
innokasta, kuin olin alussa toivonut. Jos keskustelu edes ikinä
alkoi...
"So
the two thousand were chosen by lot. And the choosing was
bitter, the bitterest day of all the bitter days. For those
that went, there was hope, but at what risk - going out
unpiloted across the stars to an unknown world, never to
return? And for those that must stay, there was no hope left.
For there was no place left for the Peace on Earth."
(Vapaa suomennos: Niin kaksituhatta valittiin. Ja valinta
oli katkera, katkerin päivä kaikista katkerista päivistä.
Niillä, jotka lähtivät, oli toivoa, mutta millä riskillä
- oli mentävä ulos ilman miehistöä, tähtien poikki,
tuntemattomalle planeetalle, palaamatta ikinä. Ja niillä,
joiden täytyi jäädä, ei ollut toivoa. Sillä Maassa ei
ollut paikkaa Rauhalle.)
- Ursula K. LeGuin, The Eye of the
Heron
Tämä kirja ei ollut kirjatarjottimella, mutta mikäs sen
mukavampaa kuin ehdotella aivan uusia lukukokemuksia. The Eye
of the Heron oli sanomaltaan erittäin koskettava, joten
paloin halusta jakaa lukukokemuksen jonkun muun kanssa. Muut
eivät vain osoittaneet kiinnostustaan. Plääh!!!
"Mortin
niskanahka kihelmöi kuin tulessa.
HIENOA. NYT TE KAKSI VOITTE PAINUA TIEHENNE. PYYTÄKÄÄ
ALBERTIA LAITTAMAAN EVÄSKORI TAI JOTAIN. MENKÄÄ
HAISTELEMAAN RAITISTA ILMAA. OLEN HUOMANNUT, KUINKA TE KAKSI
VÄLTTELETTE TOISIANNE. Hän nyhjäisi Mortia kylkeen ja
vilkutti sinihehkuista silmäänsä kuin salaliiton merkiksi
- Mortista tuntui kuin häntä olisi sohaistu seipäällä -
ja lisäsi: ALBERT ON KERTONUT MINULLE MITÄ SE
MERKITSEE.
'On vai?' Mort sanoi masentuneena. Hän oli ollut väärässä.
Tunnelin päässä oli valoa, mutta se olikin
liekinheitin.
Kuolema loi häneen jälleen tuollaisen
supernovatuikahduksensa."
- Terry Pratchett, Mort
Ymmärrän kyllä, että kaikki ei-fantsunlukijat eivät välttämättä
ole kiinnostuneita samoista kirjoista kuin minä, mutta uskoin
silti vakaasti, että monet olisivat valmiita lukemaan
Pratchettin ilveilyjä, joista itse olen lukenut Mortin ja
Magian värin. Toisin kävi. Odysseian piikkiin olin
kirjoittanut kirjailijaesittelyn Pratchettista, joten minulla
olisi ollut paljon sanottavaa.
"Zaphod
tuijotti Arthuria.
'Sinäkö tämän keksit, Maan asukas?' hän kysyi.
'Noo', Arthur vastasi. 'Minä, tuota vain... '
'Todella hieno oivallus. Kytkeä nyt epätodennäköisyysmoottori
päälle ilman suojakenttää. Hei, kaveri. Sinä pelastit
meidän henkemme.'
'No', Arthur sanoi. 'Eihän tuo nyt mitään.'
'Eikö? No ei sitten. Unohda koko juttu. Tietokone, me
laskeudumme.' 'Mutta...'
'Minähän sanoin että unohda koko juttu.'"
- Douglas Adams, Linnunradan käsikirja liftareille
Myöskään Douglas Adamsin hupailu ei kolahtanut muihin
odysseialaisiin. Se ei kuitenkaan ollut mikään karvas
pettymys, sillä kirjoitin siitä kirja-analyysin. Odysseian
kirjallisia töitä oli hauska tehdä, eivätkä ne määrälläänkään
olleet ylivoimaisia. Niiden tekemisessä oppi paljon,
esimerkiksi sen, ettei kannata kirjoittaa kolmea tuntia
putkeen analyysia Linnunradan käsikirjasta liftareille,
tuijottaa tietokoneruutua ja kuunnella Power metalia samaan
aikaan. Se ei tee hyvää sisikunnalle.
Kaiken kaikkiaan Odysseia on mahtava ajatus ja hieno kurssi, mutta
toteutus jäi hieman heikoksi. Osallistujia oli vähän turhan
vähän, ja vain harvoista kirjoista syntyi kunnollista
keskustelua. Välillä Odysseian keskustelutyhmä tuntui aivan
autiolta. Toivon kuitenkin, että nämä olivat vain
kokeiluvuoden haittoja.
Takaisin
|
