Takaisin

Seikkailu menneisyydessä
Sanni-Kaisa ja
Veera, 5. lk.
Pohitullin koulu, Uusikaupunki

12-vuotias  Kalle ja hänen 6-vuotias pikkusiskonsa Lotta olivat matkalla Uudenkaupungin kirjastoon. Kun he saapuivat kirjaston pihaan, keskellä pihaa jökötti kummallinen polkupyörä. He menivät lähemmäs  polkupyörää ja Lotta kysyi:

-Kalle, mikä toi on?  

-Ettekö te  lapset ole ennen aikakonetta nähneet?

Pyörän (tai siis aikakoneen) takaa ilmestyi pieni, vanha ja nuhjuinen ukko. Hän ojensi kätensä Kallelle ja esitteli itsensä:

-Professori Jooseppi Jakokulma, hyvää päivää. Minun pitäisi testata tätä konetta, haluaisitteko auttaa minua?

-Sopiihan se, Kalle tuumasi.

-No hienoa, väännä sinä poika tästä vivusta, niin minä odottelen teitä täällä kirjaston pihalla.

PAAAMMM!!! 

-Missä me ollaan? huudahti  Lotta hätääntyneenä

-En mä vaan tiedä! Kalle sanoi.

-Mikä toi on? Lotta kysyi.

Suurensuuri karvamammutti seisoi heidän edessään. Karvamammutin takana seisoi luolamiehen näköinen mies.

-Äitiiii! huusi Lotta.

- Ugh. Ugah bugah buug! Ketäs te ootte!? Ugh, luolamies örisi.

- Kalle ja Lotta, entä kuka sinä olet? Kalle kysyi.

- Ugerias ja toi on mun karvamammuttini.

- Ai nyt ymmärrän, mehän ollaan kivikaudella! tajusi Kalle yhtäkkiä.  

Sen jälkeen kun Lotta oli saanut ratsastaa Karvamammutilla, he lähtivät.

Jälleen kuului: PAAAMMM! 

Ja he seisoivat yhtäkkiä laivan kannella. Mutta laiva ei ollutkaan mikään yleinen turistikohde, vaan kauhukseen he huomasivat olevansa ihka oikeassa merirosvolaivassa!

- Keitäs te olette? Ja mitä teette minun, kapteeni Kierosilmän laivassa?

- Tuota sitä minä vaan, että ei teillä sattuis olemaan wc:tä. Pikkusiskon pitäisi päästä vessaan, ja pian, Kalle sanoi.

-Luuletteko, että minun laivani on jokin yleinen wc?!

- No emme, mutt…

-Ei mitään muttia, lankulle vaan!

Kalle ja Lotta olivat kauhuissaan.

He eivät enää uskoneet näkevänsä päivänvaloa, mutta sitten Lotta keksi:

- Sinä, kapteeni et varmastikaan pystyisi tekemään edes minusta, saatika sitten Kallesta merirosvoa!

-Minä tekisin vaikka possusta merirosvon, siis jos vain haluaisin.

-Minäpä en usko, en ennen kuin näytät, Lotta sanoi ovelasti.

-Tuokaa minun miekkani! Kapteeni huusi muille merirosvoille.

Hän asetti miekan Kallen hartioille ja sanoi:

- Täten minä lyön sinut merirosvoksi.

- Nouse ylös poika, tästä lähin tulet olemaan yksi meistä, kapteeni julisti.

Lotta ja Kalle lähtivät aikakoneen kanssa jatkamaan matkaa.

PAAAMMM!!!  

  –Kalle, mua väsyttää! marisi Lotta

-Niin, ei kai tämä matka enää kauan kestä…

Yhtäkkiä heidän korviinsa kantautui laulua.

- Tilipi tappi tippi tappi tilipi tappi tippi tappi…

- Nyt olemme kait peikkojen ajassa? Ainakin tuosta laulusta päätellen, päätteli Kalle.

- Toi laulu on kyllä Rölli-peikon laulu, tiesi Lotta.  

- Se on meidän peikkojen kansallislaulu, sanoi peikko, joka oli tullut katsomaan Lottaa ja Kallea.

- Tulkaa tanssimaan meidän kanssa kärpässienen alle, pyysi peikko.

-Joo, huudahti Lotta mielissään.

Ja niin he tanssivat peikkojen kansallislaulun tahdissa.  

Alkoi olla jo yö ja Kalle ja Lotta päättivät yrittää, josko pääsisivät jo takaisin nykyisyyteen.

PAAAMMM!!!

Ja he seisoivat taas kirjaston pihalla, mutta nykyisyydessä ei ollutkaan ilta vaan vieläkin päivä.

-Kestipäs teillä vähän aikaa, päivitteli professori.

-Miten niin? Silloin oli ilta, melkein yö, kun lähdimme peikkojen luota, ihmetteli Kalle.

-Mulla on silti yhä edelleen vessahätä, marisi Lotta.

-Mene käymään tuossa kirjaston vessassa, opasti Kalle.

-No se kuitenki, se jääköön mysteeriksi, miksi menneisyydessä oli ilta, täällä päivä…