Etusivu | Pääkirjoitus  | Saammeko esittäytyä? | Kirjakuulumiset
Netlibris toimii | Tarjottimella | Kotikirjastomme | Meillä kylässä | Verkkoon jäänyttä

 

Takaisin

Enkelimysteerioita
Tia, 9. lk.
  Järnefeltin koulu, Lohja


Yliluonnolliset ilmiöt ovat kiinnostaneet ihmisiä ympäri maailmaa kautta aikain. Historiasta muistamme noitavainoja ja UFO-jahteja. Nykypäivänä suosituimmat TV-ohjelmatkin sisältävät yliluonnollisia aineksia. Tämä kaikki
antaa ihmisille vapauden käyttää mielikuvitustaan, irtautua arjesta. 

Maailma on muuttunut paljon kahden tuhannen vuoden aikana. Pelkästään muutaman vuosikymmenen sisällä oma turvallisen tuntuinen koulukin on muuttunut tulilinjaksi, ja piharoskiksesta löytyy yön jälkeen kaikkea
epämääräistä. Edes historialliset patsaat tai uudet teknologiset rakennuksetkaan eivät ole turvassa, kuten kuluneen vuoden aikana on
huomattu. Tässä hullussa maailmassa ihmiset kaipaavat turvaa. Sitä tuovat enkelit, nuo valkoiset, suojelevat taivaan lähettiläät, jotka ilmestyvät ihmisille ja joiden ympäröivän rauhan pystyy aistimaan.  

Kirjailijat eri maissa ovat kiinnostuneet näistä hentoisista olennoista. Niin myös norjalainen Jostein Gaarder (s. 1952), joka on toiminut filosofian opettajana, mutta on nykyään vapaa kirjailija. Hän tuli tunnetuksi 1991, kun
Sofian maailma, 44 eri kielelle käännetty teos filosofian historiasta, ilmestyi. Tätä ennen hän kirjoitti myöhemmin tunnetuksi tulleen Pasianssimysteerion ja on jatkanut menestyksekästä kirjailijanuraansa sekä nuorten että aikuisten kirjojen parissa. Vuonna 1993 julkaistiin Enkelimysteerio, joka suomennettiin vuonna 2000. 

Enkelimysteerio on ajankohtainen kauniisti kirjoitettu nuortenromaani, joka kertoo sairaasta Cecilie-tytöstä ja enkeli Arielista. On joulu, kaikkialla on kova kiire ja sekasorto, kun Cecilie makaa sängynpohjalla pahasti sairaana
kuunnellen joulun ääniä ja haistellen ihania alakerrasta leviäviä tuoksuja.

Cecilien perhe hoitaa tyttöä kärsivällisesti, vaikka tämä usein vain tiuskii ja komentelee, muistelee kesäistä Kreetan-matkaa ja haaveilee toinen toistaan hienommista joululahjoista. Sänkynsä alla Cecilie säilyttää kiinalaista
muistikirjaansa, salaisten mietelmiensä talletusta, johon on kertynyt monia syvällisiä ajatuksia sairauden matkan varrelta.

Enkelimysteeriossa on useita otteita tuosta salaperäisestä vihkosesta, jonka itsekin haluaisin mieluusti lukea. 

Jouluyönä Cecilie herää säpsähtäen kuullessaan äänen kysyvän: "Oletko nukkunut hyvin?" Kysyjä istuu tytön ikkunalaudalla paljain jaloin, valkoinen kaapu yllään. Tästä alkavat Arielin ja Cecilien jokaöiset keskustelut ja seikkailut kuolevaisten maailman ja taivaan välillä. Ariel haluaa tietää, millaista on olla ihminen: Millaista on tuntea, nähdä, haistaa ja maistaa?
Miltä tuntuu syödä, kasvaa, palella tai nähdä kauniita unia? Vastapainoksi Cecilie saa kuulla hieman, mitä näkymättömässä maailmassa tapahtuu. Kirjan ehkä tärkein ajatus Arielin sanoin: ”Me katsomme kaikkea kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Joskus voimme kurkistaa peilin läpi ja nähdä osan siitä, mitä toisella puolella on. Jos pyyhkisimme peilin aivan puhtaaksi, näkisimme paljon
enemmän. Mutta silloin emme enää näkisi itseämme...
” 

Ariel ja Cecilie kokevat yhdessä unohtumattomia hetkiä, joissa lukijakin saa nauttia mukana. 

Enkelimysteerio on koskettava kirja, jonka voi lukea yhdessä illassa - tai sen lukemiseen voi käyttää useita viikkoja. Itse pysähdyin monet kerrat pitkiksi ajoiksi vain pohtimaan kirjan viisauksia ja siinä esiin tulevia elämän peruskysymyksiä. Enkelimysteerio saa kenen tahansa ajatukset liikkeelle, harhailemaan filosofian ja maailmankaikkeuden arvaamattomia polkuja... ”Kun kuolen, hopeinen ketju katkeaa, ja sileät helmet vierivät maan läpi meren
pohjaan simpukkaäitien luo. Kuka tietää, että ne olivat minun? Kuka voi arvata, että koko maailma on aikoinaan riippunut kaulallani?" - - "Me itkemme, kun jokin on surullista. Joskus itkemme myös silloin, kun jokin on kaunista. Meitä naurattaa, kun jokin on hauskaa tai rumaa. Ehkä tulemme myös surullisiksi nähdessämme jotain kaunista, koska tiedämme, ettei se kestä ikuisesti. Joskus meitä alkaa naurattaa, kun näemme jotain rumaa, sillä me ymmärrämme, että se on pelkkää teeskentelyä.” 

Takaisin