J.R.Tolkien: Taru Sormusten herrasta ja muustakin
Aleksi Kujanpää, 7.lk
Kauklahden koulu, Espoo

Takaisin

J.R.R. Tolkienia voidaan hyvällä syyllä pitää nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden kehittäjänä. Hän loi pohjan jolle lukuisat tämän päivän tarinat rakentuvat. Tarkastelemalla esimerkiksi Robert Jordanin tai R.A. Salvatoren kirjoja voidaan sanoa, että niissä ilmenevät monet jo Tolkienin käyttämät perusasetelmat ja monet muut tekijät, kuten se, että kertomukset lähes poikkeuksetta sijoittuvat varhaiselle keskiajalle. Näinollen Tolkienista voidaan luoda yhteyksiä lukemattomiin kirjailijoihin, esimerkiksi David Eddingsiin, äskeisiin Salvatoreen ja Jordaniin, Margaret Weissiin ja -vaikkapa vain tuodaksemme esille kotimaista fantasiakirjallisuutta- Viivi Hyvöseen. Lisäksi Tokien oli C.S. Lewisin hyvä ystävä.

Tolkien kirjoitti niin satuja kuin varsinaisia romaanejakin. Taru sormusten herrasta on hänen kiistaton pääteoksensa. Oikeastaan se ei ole yksi kirja, vaan kolmen teoksen trilogia. Ensimmäinen osa on nimeltään Sormuksen ritarit, toinen on Kaksi tornia ja kolmas Kuninkaan paluu. Muita tunnettuja romaaneja ovat Hobitti eli sinne ja takaisin sekä Silmarillion, "haltiaraamattu", joka alkaa maailman luomisesta ja kertoo sitten haltioiden historiasta ja ihmisten ja kääpiöiden vaiheista. Juuri Silmarillion kuvastaa hyvin Tolkienin perusteellisuutta osana hänen tyyliään. Hän kehitti mm. oman kielen haltioille ja kääpiöille, kahdet riimuaakkoset, hobitit, entit ja monia muita olentoja sekä perustavanlaatuisen historian kaikille roduille. Sormusten herran takaosan liitteissä on karttoja ja sukupuita, Silmarillionissa taas kokonainen hakemisto.

Taru sormusten herrasta on verraton kertomus, josta löytyy huumoria, seikkailua ja jännitystä. Joku on sanonut, että se on myös hyvin synkkä tunnelmaltaan. On se sitäkin, etenkin siksi, että perusaineksina ovat toisaalta myös vallanhimon, ahneuden ja alistamisen halun vaikutukset. Nämä tuovat tarinaan epätoivoa ja mainittua synkkyyttä. Taru sormusten herrasta ei välttämättä ole aivan yhtä railakas ja yliampuva kuin jotkin toiset fantasiakirjat. Vauhtia löytyy siitäkin huolimatta, mutta tässä ei parilla huitaisulla tehdä sylttyä kymmenestä jättiläisestä.

Seikkailtuaan vuosia sitten kääpiöiden kanssa Bilbo Reppuli on asettunut aloilleen. Niistä ajoista ovat muistona vain uskomattomat tarinat sekä Bilbolle jäänyt ihmeellinen, näkymättömäksi tekevä sormus, jonka hän voitti Klonkulta, vuorien uumenissa elävältä iljettävältä olennolta. Nyt Bilbo on kuitenkin jo vanha ja väsynyt, ja hän aikoo jättää kotinsa Konnun ja matkustaa Rivendelliin haltioiden pariin viettämään viimeiset vuotensa. Nyt nuori Frodo Reppuli saa koko Bilbon huomattavan perinnön, mukaanlukien tuon maagisen sormuksen. Bilbon suuriin läksiäisjuhliin saapuu myös muuan velho, nimeltään Gandalf.

Gandalf paljastaa Frodolle sormuksen kammottavan historian ja mahdin. Mahtava Pimeän Ruhtinas, Sauron, teki aikoinaan haltiaseppien avulla joukon Mahtisormuksia voidakseen alistaa muut kansat valtansa alle. Frodon sormus on näistä sormuksista suurin, Herrasormus, ja jos uudestaan valtaan pyrkivä Sauron saa sen haltuunsa, hän pystyy nujertamaan kaiken vastarinnan, lyömään viimeisen puolustuksen ja peittämään kaikki maat uuteen pimeyteen.

Ainoa mahdollisuus estää Sauronia saamasta sormusta on tuhota se, viedä se Tuomiovuorelle Mordorin mustaan maahan ja heittää sormus Tuomiorotkon tuliseen nieluun. Tästä alkaa seikkailu, johon liittyvät Gandalfin ja Frodon lisäksi Sam, Merri ja Pippin, kolme puolituista Konnusta, Konkari, kokenut samooja sekä Boromir, peloton taistelija Minas Tirithin valkeasta kaupungista. Eikä tietenkään sovi unohtaa uljasta haltia Legolasta ja Gimliä, sitkeää kääpiötä.

Matkalla tämä joukko joutuu lukemattomiin seikkailuihin. He taistelevat örkkejä ja Mustia Ratsastajia vastaan, kulkevat läpi hylätyn kääpiökaupungin, tapaavat haltioita Lorienin lehdoissa ja tutustuvat entteihin, Rohanin urheisiin Ratsastajiin ja Gondorin sotilaisiin.

Mitäpä muuta kirjalta, etenkin fantasiateokselta, voisikaan toivoa! Taru sormusten herrasta äänestettiinkin viime vuosisadan parhaaksi kirjaksi Isossa-Britanniassa. Ei ihmekään, sillä se onkin todella rikas, monitasoinen ja uskomatoman polveileva kertomus.

Takaisin