Kokemuksia liveroolipelaamisesta eli larppaamisesta
Beri eli Marketta Arvinen-Dyhr, Matilda-tutor
Helsingistä

Takaisin

Netlibris-tutoreiden valtakunnallisen seminaarin kutsussa oli maininta "Liveroolipeli - Kaksi kylää" sekä kehotus lähettää sähköpostitse Markku Hannula-nimiselle "tyypille" kuvaukset itsestään seuraavien ominaisuuksin suhteen: 1. pituus 2. ruumiinrakenne 3. ikä 4. kokemukset näyttelemisestä. Tein työtä käskettyä ja vastasin: 165cm, tanakka ja pönäkkä, 41v, mutta ikä on vain tilastomerkintä, ei vastaa totuutta. Kokemusta näyttelmisestä hieman, mutta puhumisesta sitäkin enemmän. Siitä vaan tiedot tuiki tuntemattomalle Markulle, jolta paluupostissa piti tuleman tiedot roolistani.

Mitä tuo liveroolipelaaminen sitten oikein on? Sukulaispoikamme näytti muinoin hienoa larppailumiekkaansa ja kertoi erikoisesta harrastuksestaan. Yhdistin larppaamisen silloin Taruun sormusten herrasta, koska larppausmaailma tuntui olevan
kyseisestä kirjasta peräisin, mutta nyt olen tietoinen, että larppaamista voidaan harrastaa muissakin ympäristöissä kuin fantasiamaailmassa.

Kesällä olin mökkikuntamme kesäpäivillä hypistellyt rautapaitaa ja saanut jututtaa nuoria miehiä, jotka "larppailua" harrastivat. Silloin viimeistään ymmärsin, että larppaaminen voi monille olla jopa elämäntapa.

Minulle se oli tuossa vaiheessa lapsuudesta tuttua tekemistä, jota kutsuttiin sanalla leikki. Larppaamisessa leikkijät vaan ovat aikuisia tai ainakin lapsuusiän (siis virallisen) ohittaneita ja säännöt sekä tapahtumat sovitaan kirjallisesti etukäteen. Leikin valmisteluun käytetään myös erinomaisen paljon aikaa ja vaivaa: ympäristön valmistelut, vaatetus ja roolien kirjoittaminen vievät kaikesta päätellen runsaasti aikaa.

Korjataan väärinkäsitykset seuraavassa lainauksesssa.

Mitä näytelmäpelit ovat? (ASIANTUNTIJAN KERTOMANA)
Näytelmäpelissä pelaajat esittävät heille annettuja hahmoja
pelinjohtajien antamien ohjeiden perusteella. Pelaajat ovat ikään kuin näytelmän näyttelijöitä ja pelinjohtajat näytelmän käsikirjoittajia ja ohjaajia. Pelaajat eivät kuitenkaan esiinny yleisölle, vaan toinen toisilleen ja ennen kaikkea itselleen.

Eniten pelistä nauttii, jos onnistuu hyvin eläytymään hahmonsa ajattelu- ja tunnemaailmaan. Uskalla heittäytyä hahmollesi pelitilanteessa sopiviin tunteisiin - olkoot ne sitten riemua, rakkautta, vihaa, pelkoa tai surua. Elä - älä esitä.

Joitakin asioita ei voi pelissä toteuttaa oikeasti, joten niitä simuloidaan säännöin. Tällaisia asioita ovat mm. taistelu ja taikuus.

Näytelmäpelit poikkeavat olennaisesti näytelmistä yhdessä suhteessa. Hahmoille on kirjoitettu luonne, ihmissuhteita ja tavoitteita, mutta pelaaja itse päättää hahmon teoista pelin aikana. Pelin tarkoitus ei ole esittää tiettyä pelinjohdon
suunnittelemaa tarinaa. Vaikka hahmoille onkin annettu ristiriitaisia tavoitteita ei pelille ole suunniteltu mitään ns. oikeaa ratkaisua.
- Markku Hannula

Kaksi kylää -fantasiapeli Tuorlassa

Almaran ja Korton kylät sijaitsevat hiljaisessa laaksossa, jonne johtaa vain yksi tie. Laaksossa ei ole juurikaan tavattu laakson ulkopuolelta tulleita, sillä ulkomaailma ei ole löytänyt polkua laaksoon sen jälkeen kun se suljettiin taikojen avulla vuosisatoja sitten.

Kylien lisäksi laaksossa sijaitsee suuri majatalo, jonka pitäjä on vanha nainen. Naisen kerrotaan aina pitäneen tuota majataloa. Kaikki haluavat tulla toimeen majatalonpitäjän kanssa ja olla suututtamatta tätä, sillä hänellä kerrotaan olevan suuria taikavoimia.

Laaksossa asuu myös muutamia metsästäjiä, joista kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään. Ihmisten ilmoilla heidät on nähty yleensä vain suurten juhlien aikaan. Muuten he vain metsästävät ja käyvät kauppaa riistalla.

Kaksi erilaista kylää on kokoontunut kylien välillä olevan majatalon pihaan käymään kauppaa. Molemmilla kylillä on odotuksia ja tavoitteita, mutta kuinka ne toteutuvat?

Seuraavassa joidenkin mukana olleiden kommentteja pääsääntöisesti elämänsä ensimmäisestä liveroolipelistä.

Karan, Kortonin kylän päällikkö (ja myös haltia):
Roolipeli oli varsin mielenkiintoinen kokemus. En ole aikoihin ollut niin eksyksissä kuin Karanin roolissa. Pelin kuluessa huomasin, että itse asiassa ko. rooli hallitsee ja vie peliä eteenpäin. Se asia olisi pitänyt olla selvillä jo ennen peliä. Siis huolellisempi valmistautuminen olisi ollut paikallaan. Oli vaikea tosissaan eläytyä haltiaksi.
Peli aiheutti voimakasta reflektointia oman minän kanssa. Suunnittelin jo roolipeliä opettajahuoneen rooleista.

Kauppias:
Olen samaa mieltä Karanin kanssa etukäteisvalmistautumiseni puutteellisuudesta. Ensimmäisen tunnin jälkeen vasta tuntui
tajuavan mistä on kyse. Peliä olisi voinut jatkaa vielä jonkin aikaa, vaikkakin suvantovaiheissa roolissa eläminen tuntui tylsältä. Oma erityinen ikävä hetkeni osui siihen kun minut ryöstettiin putipuhtaaksi. Hetken aikaa tuli mietittyä, mitäpä jos oikeasti joutuisi elelemään rahatonna.  Mielenkiintoinen kokemus peli kaikenkaikkiaan.

Alana, Almaran kylän päälliikö:
Kuten "pojat" tuossa edellä, olen samaa mieltä, että olisi pitänyt valmistautua paremmin eli lukea roolinsa ominaisuudet (ne niukatkin faktat, mitkä oli kerrottu!) Minäkin onneton pelkäsin koko ajan joutuvani myrkytetyksi, vaikka olinkin vastamyrkkytaioilla varustettu haltia, jolla oli korvat ja kaikki.

Muuten minulla nämä jälkivaikutukset ovat tulleet puolen viikon viiveellä eli vasta nyt olen huomannut miettiväni
kaikennäköisiä omaan itseeni liittyviä asioita. Samoin suhdettani muihin. Ja haluaisin ehdottomasti päästä larppaamaan uudelleen. En nyt ihan tunnusta koukkuun jääneeni, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka jäävät!

Cari, Kortonin kylän nahkuri:
Itse olen aina rakastanut näyttelemistä ja kun sain tietää roolini niin imin kaiken mahdollisen tiedon itseeni (tosin muiden hahmojen nimet menivät välillä sekaisin).
Kun sitten päästiin itse asiaan (mahtavissa puitteissa!) tunsin olevani ainoa, joka alkoi heti juonimaan muiden päiden menoksi. Tosin Karanin kylän hullu omaksui heti roolinsa erittäin vakuuttavasti! Kunnolla vauhtiin päästiin vasta tunnin kuluttua kun ihmiset olivat päässeet enemmän perille rooleistaan.

Pidin todella paljon "pahana" olemisesta, vaikka uskoin jonkun heti yrittävänmurhaamistani. Roolissa pysyminen ei ollut vaikeaa, mutta muutaman kerran tuli sellainen olo, että nyt täällä kyllä juonitaan pikkuisen liikaa.

Moni sanoi, ettei kaupankäynnistä tuntunut tulevan mitään. Itse tunnustan pantanneeni omistamiani saappaiden myymistä melko pitkään, kun ajattelin tarvitsevani niitä myöhemmin.

Itse pelin lisäksi antoisin osuus oli pelin purku. Oli todella
ihastuttavaa kuulla, mitä muut olivat roolistaan ja muista hahmoista ajatelleet ja myöskin miten olivat improvisoineet roolin tavoitteita. Pelin vetäjät olisivat varmasti tyytyneet lyhyempiin selityksiin, mutta me opettajat olimme niin kovin innokkaita analysoimaan puuhiamme.

Olen Karanin tavoin alkanut miettiä roolipelin vetämistä ehkä opettajien tai oppilaiden kanssa. Oppilaista olisi varmaan hauskaa pelata roolipeliä opettajina.

Larppaaminen oli todella virkistävä kokemus. Kiitos kurssin
järjestäjille!

Beri, Kortonin kylän metsästäjä:
Meillä kaikilla näyttää olleen samantyylisiä kokemuksia ja ongelmia. Kehittelynä tuli heti mieleeni se, että roolit erottuisivat paremmin, jos eri kylillä olisi ollut oma värinsä ja eri hahmoilla erimuotoiset nimilaput. Lisäksi konkreetit, vaikka laminoidut turkikset ym. tavarat olisivat helpottaneet esim. juuri kaupankäyntiä, joka nyt tökki todella. Olisin metsästäjänä majatalossa heittänyt muutaman nahan pöytään, niin jopa olisi kauppa käynyt ja
tuoppi täyttynyt. Nyt jäivät tapahtumatta.

Olin ehtinyt paneutua rooliini, mutta kun roolissa sanottiin, että olen luotettava ja kuuliainen alamainen kyläni päällikölle ja hänen apulaiselleen ja kun heillä ei ollutkaan mitään "käskytettävää", olin ymmälläni. Enhän minä voi rooliani toteuttaa, kun ei mitään tapahdu. Tuossa aiemmin Karan, päällikköni kertoi, ettei hän ollut ihan tietoinen suuresta vallastaan.

Omat sooloilut miekan varastamisineen olivat se varsinainen hupa koko jutussa. Kyllä nauratti, kun 41-vuotias perheenäiti viipeltää leikkimiekan kanssa nurkan taakse piiloon. No, piilosta tultuani elin jälleen rooliani ja elin larppaukseni huippuhetken: Osoitin olevani rohkea, nopea ja rehellinen. Tietämättäni olin saanut
ystävän, joka paljastui vasta larppauksen loppuvaiheessa.

Hauskaa oli ja muiden kirjoittaneiden tavoin olisin valmis uuteeen larppailuun koska vaan. Liveroolipeli opettajainhuoneesta kiinnostaa. Sitä voisi vaikka kehitellä porukalla täällä netissä.

Bane, Korton kylän turkintekijä:    
Olin alussa aika hämmentynyt, tuntui siltä, että eihän minua kukaan edes huomaa. Minulla oli mielestäni sivurooli. Mitä nyt teen? Päätin kuitenkin tehdä siitä oman roolin eli aloin elää "värittäen" rooliani. Ja siten vähät välitin muiden juonista. Tosin tahtomattani jouduin suunnittelemaan salamurhaa...

Lopuksi vielä totean, että ympäristöllä on ilmeisen suuri vaikutus siihen, että rooliin eläytyminen sujuu mahdollisimman hyvin. Tuorlan vanha viljamakasiini oli oiva paikka pelillemme. Puvutkin olivat hyvät, vaikka minulle sattuikin ilmeisesti väärä kassi, sillä harvoin on metsästäjä nyöritetyssä kureliivissä ja tiukassa ja avara-aukkoisessa puserossa hame päällä metsällä. No,
onneksi löytyi muuta päälle pantavaa. Kyllä eläytyminen ilman rooliasua on kokemattomalle larppaajalle lähes mahdotonta.

Hauska tapahtuma sattui, kun seisoimme majatalon ulkopuolella ja seuraamme liittyi paikallinen puutarhakoululainen. Tyttö kysyi rinkka selässään, että mitä me oikein teemme ja keitä me olemme,
kun näytämme niin erikoisilta. Nyrkki pään päällä kerroimme, että olemme larppaavia opettajia. Tyttö hymyili ja sanoi: - Toi näyttää tosi kivalta. Katselen teitä tuolta huoneeni ikkunasta. Kivaa, kun olette täällä meidän pihalla.

Niin oli, kivaa.

Takaisin