|
Takaisin
”Kirjailijan
työ on katsoa maailmaa vinksahtaneesta näkökulmasta ja näyttää
sitä muillekin.”
Anna Karpakka ja Hilja Liukkonen, 7. lk. Espoonlahden
koulu, Espoo
Johanna oppi lukemaan 2½-vuotiaana, joten tästä voi päätellä,
että hänen lempiaineensa koulussa olikin äidinkieli ja
ainekirjoitus. Hän opiskeli Tampereella draamalinjalla. Tämän
jälkeen hän työskenteli mainostoimistossa. Aluksi hänen
piti olla siellä vain muutama vuosi, mutta se venyikin 15
vuodeksi. Hän kirjoitti myös monia novelleja, joita
julkaistiin aikakausilehdissä. Sinisaloa pyydettiin näyttelemään
tv-elokuvan päärooliin. Tämän tv-elokuvan ohjaaja käytti
elokuvissaan ainoastaan amatöörinäyttelijöitä. Sama
ohjaaja pyysi Sinisaloa vielä toiseen tv-elokuvaan.
Johanna Sinisalo antoi käsikirjoittajalle monenlaista
palautetta, tämän seurauksena ohjaaja tilasi häneltä näytetöitä.
Myös tämän seurauksena hän kirjoitti jonkin aikaa käsikirjoitusta
Elämän suola ja Salatut elämät -tv-ohjelmiin. Hän kertoi
Salatuista elämistä tällä tavalla: ”Se oli täysipäiväistä
työtä, aamukahdeksasta iltakuuteen. Salattuja elämiä tehdään
myös eri tavalla kuin muita suomalaisia tv-sarjoja.” Eihän
Sinisalo tietenkään yksin kirjoittanut koko käsikirjoitusta.
Sinisalo toimi noin kaksi vuotta käsikirjoittajana.
Tämän jälkeen hän jättäytyi virkavapaalle ja toteutti
suuren unelmansa, maailmanympärysmatkan. Sieltä palattuaan hän
toimi hetken uudelleen mainostoimistossa, mutta sanoi itsensä
myöhemmin irti.
Vuonna 1997 hän alkoi kirjoittaa esikoisromaaniaan. Tätä
kirjaa hän kirjoitti kolme vuotta, tosin hän teki siinä
ohella myös muita töitä. Johannan esikoisromaani ”Ennen päivänlaskua
ei voi” sai vuonna 2000 Finlandia-palkinnon. Hän halusi
kirjoittaa kirjassaan itselleen läheisestä aiheesta, hän
tutki myös paljon alistussuhteita. Kirja koostuu fakta- ja
fiktiopätkistä. Hän muutti historiaa keksimällä
tarinaansa peikkolajin, joka asuu tuntureilla.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tampereelle. Hän
kehitti peikkoa kauan, kehitti tälle fysiikkaa ja luonnetta.
Hän halusi antaa lukijan itse muodostaa päässään kuvan
peikosta. Kirjan peikkoa on eräs lukija verrannut Haisuliin
Muumeista. Omasta mielestään kirja ei ole fantasia-kirja,
koska kirjassa ei ole yliluonnollisuutta tai taikuutta. Hän
luokitteleekin kirjan sosiofantasiaksi.
Johannan mielestä tarina on tärkein ja tarina on hyvä,
jos se saa lukijan pysähtymään ja miettimään.
Takaisin
|
