Takaisin

Purjeet ylhäällä jo kolmekymmentä vuotta 
Aleksandra Räikkönen, 9.lk.
Matinkylän koulu, Espoo 

Uusien juttujen keksiminen, kokeilun- ja seikkailunhalu ovat Matinkylän koulua. Tänä vuonna koulumme on ollut olemassa jo kokonaiset kolme vuosikymmentä, ja meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus järjestää tapahtuman johdosta juhla kaikkien iloksi. Teillä, hyvät lukijat, on taas ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan tämän juhlaristeilyn syntyprosessiin. 

Juhlaristeily? Koulumme nimittäin toimi laivana ja oppilaat ja opettajat tärkeänä osana miehistöä. Miten koulumme sitten selviytyi elossa ja hyvässä kunnossa kolmekymmentä vuotta? Ainoa oikea vastaus on oppilaat ja henkilökunta. Matinkylän koulu on ollut meidän oma koulu ja meidän näköinen koulu myrskyssä ja tuulessa, siksi se purjehtii lippu uljaasti ylhäällä eteenpäin.  

Meri peittää kaksi kolmasosaa maapallon pinta-alasta. Siitä kalastajat ovat aikojen kuluessa saaneet saaliinsa. Meri on aina ollut olemassa, se on ikuinen ja hyvin kaunis. Meillä, matinkyläläisillä, onkin ilo asua sen lähellä. Juuri meri oli myöskin valittu koulun vuosipäivän kunniaksi järjestetyn juhlan aiheeksi. Miten tähän ajatukseen sitten päädyttiinkin, ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Juttu oli siis varsin mielenkiintoinen, mutta kieltämättä myöskin haasteellinen ja sitä ryhdyttiinkin suunnittelemaan jo viime keväänä. Tätä varten koottiin erityinen työryhmä, jossa oli mukana kuusi eri oppiaineen opettajaa: Hilkka Henttonen, Mirja Karjalainen, Riitta Luoma, Minna Matinlauri, Mervi Skyttä ja Maarit Vartiainen.  

Miten näin iso juttu sitten saadaan kokoon? "Yhteistyöllä", sanoo Satu Santala-Ekelund, kuvaamataidon opettaja, "tein erittäin paljon yhteistyötä mm. käsityöopettajan Minna Matinlaurin ja oppilaiden kanssa. Piti suunnitella kutsut, koristelut, näyttelyt mm. Isossa Omenassa". Materiaalihankinta ja rahan riittävyydestä huolehtiminen olivat myös aikaa vievää puuhaa. "Oppilaiden osallistuminen oli parasta koko jutussa", sanoo Santala ja on aivan oikeassa, sillä oppilaat tosiaan toimivat korvaamattomina juhlan järjestelijöinä. Näyttelytkin olivat oppilaiden toteuttamia. "Oli siistiä päästä osallistumaan kaikkeen ja tekemään yhteistyötä maikkojen kanssa", sanoo eräs oppilas.  

Esitys oli juttu erikseen, mutta toimi kuitenkin samalla periaatteella, sillä kun meidän koulussa yhteistyö pelaa, se pelaa tosi hyvin. Juonen kulku oli yksinkertainen, mutta mukaan mahtui moni tärkeä asia. Matkustajien astuttua "laivaan" joukko merimiehiä tervehti heitä tanssillaan ja kapteeni Kari Tuominen puheellaan komentosillalla. 

Risteilyn aikana pidetyllä illallisella olivat kunniavieraina eläkkeellä olevat opettajat Maija Ali-Melkkilä ja Mirja Pekonen sekä entinen kapteenimme kollega Risto Vehmas, Matinkylän koulun entinen rehtori. Tangon pyörteissä huomattiinkin laivan pian joutuneen rajuun myrskyyn. Pääesiintyjänä myrskytanssissa oli MM-tason rytminen kilpavoimistelija Matinkylän koulusta, Ksenija Akkonen. 

Laivamme ajautui myrskyssä Afrikkaan, ja kyytiin tuli uusia ulkomaalaisia ystäviä. Paluumatka Matinkylään alkoi. ”Puistossa”-nimisen Anssi Kelan biisin maustamana lavalla nähtiin masentuneen nuorison elämän arjesta kertova liikuttava kohtaus. Koko näytelmää harjoiteltiin ahkerasti ensin osissa ja myöhemmin pantiin kaikki kokoon, ja syntyi jotakin, mikä yllätti yleisön upeudellaan. Ensimmäistä kertaa näytelmää harjoiteltiin yhdessä projektipäivinä perjantaina 26. ja lauantaina 27.10.  

Näinä kahtena päivänä toteutettiin suunnitelmia, siis tehtiin käytännön hommia. Seitsemännet luokat b:stä e:hen tekivät erilaisia seinäjulisteita, joita oli nähtävillä koulun käytävillä. 7a oli harjoittelemassa muiden esiintyjien kanssa näytelmää. Kaikki 7.-luokkalaisen myös takoivat kaloja, jotka sittemmin ripustettiin kirjaston edustalla olevaan verkkoon. 8.-luokkalaiset maalasivat ikkunoita meriaiheisiksi, tutkivat Itämeren biologiaa ja haastattelivat aitoja merikarhuja! 9.-luokkalaiset tutkivat Matinkylän muuttumista vuosien varrella ja tekivät Itämeriaiheisia töitä. Esiintyjiä oli eri luokka-asteilta, ja he harjoittelivat esitystä koulumme juhlasalissa. Ulkopuolisesta saattaisi tuntua, että mitään ei tapahdu, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri silloin jotakin oli tapahtumassa, sillä esitystä harjoiteltiin ja hiottiin ahkerasti. Sali piti myös laittaa juhlakuntoon. Sitä olivat koristelemassa Satu Santala-Ekelund ja oppilaat. Niko Vantala vastasi muista käytännön järjestelyistä. "Tavarat piti saada ajallaan paikoilleen", sanoo Niko.  

Varsinainen juhlapäivä koitti keskiviikkona 31.10, jolloin pidettiin kaksi näytöstä: ensimmäinen koulun oppilaille kello 9 ja toinen kutsuvieraille ja koulun entisille oppilaille kello 15. Vieraat toivotettiin tervetulleiksi kahvilla ja erityisesti heitä varten valmistetuilla herkuilla. Tarjoilua hoitivat kotitalousopettajat Marja-Leena Toiviainen ja Soili Vihavainen sekä Anne Kähkönen ja koulumme keittäjä Käthe Simel. Herkkujen valmistaminen noin sadalle vieraalle ei ole maailman helpointa hommaa, joten mukana oli auttamassa paljon oppilaita. Kun vieraat lähtivät, heitä olivat hyvästelemässä kapteeni Kari Tuominen ja intendentti Ritva Kangasniemi, ja juuri heille vieraat antoivatkin palautetta. Kun kysyn rehtorilta, asiasta silmään syttyy ovela pilke ja suu käy herkeämättä...

”Ne vanhemmat, jotka pääsivät juhlaan kehuivat meitä ja kutsuvieraat tykkäsivät esityksestä aivan mielettömästi.” Hienointa koko tapahtumassa oli monien mielestä se, että oppilaat ja opettajat pääsivät tekemään yhteistyötä näin mielenkiintoisen ja mukavan asian parissa. Juhlaamme on siis kehuttu ja ylistetty joka suunnalta. ”Mun kautta hoidetaan niin hienot kuin huonotkin jutut, mutta enimmäkseen ne ovat hienoja!” sanoo Tuominen. ”Olen edelleen ylpeä kaikesta!” Juhlan musiikkiosuus, jonka hoitivat Leena Lakovaara ja oppilaat, oli tosi monipuolinen, sillä mukana oli erilaisia biisejä, joissa heijastui eri tunnetiloja. Noin yhteenvetona voi sanoa, että juhla oli enemmän kuin puheväleissä hyvän maun kanssa eikä ollut viimeinen, eihän? 

Takaisin