Ne, jotka eivät ole ehtineet tai halunneet lukea tai jonkin muun takia 
eivät ole Harry Pottereihin tutustuneet, ihmettelevät ehkä, miksi joku niitä 
vaivautuu lukemaan. Monet lukijoistakaan eivät osaa antaa hyvää 
vastausta (lukijoista ne vain ovat yleensä niin upeita), mutta tässä on 
lista hyviä syitä lukea Pottereita:

• Teksti on kevyttä ja helppoa, joten niin vanha 
  kuin nuori lukija jaksaa keskittyä.
  

• Kirja surffailee fiktiivisyyden ja todellisuuden 
  välillä. Harry luulee olevansa normaali poika, joka 
  joutuu kärsimään lapsuuteensa kauheiden sukulaisten 
  luona, kunnes saa tietää olevansa kaikkea muuta, paitsi 
  normaali. 
  

• Lisäksi kirjat ovat hauskoja, ja luovat synkkäänkin 
  päivään jotain iloa.
  

• Kirja on kerrottu hyvin vain yhden henkilön 
  näkökulmasta. 
  

• Harryllä on ystäviä ja vihollisia, niin oppilaissa 
  kuin opettajissa. 
  

• Kirjaan on lisäksi upotettu ovelasti kaikkia
  arkipäivän tunteita: vihaa, surua, iloa, jopa rakkautta.
  

• Kirja oli alun perin nuorille ja lapsille, mutta se 
  on valloittanut nyt aikuistenkin maailman ja melkein 
  koko maailmassa on Pottereista tullut jokapäiväinen 
  asia.

• Mutta entäs ne, joilla on ”hyvä syy” olla lukematta 
  Pottereita? Jotkut sanovat, että teokset lietsovat 
  lapsia noituuteen. Miksi annetaan kirjoja lapselle 
  luettavaksi, jos hän ei erota todellisen ja 
  mielikuvituksellisen rajaa? Luulisi jokaisen vanhemman 
  tietävän, erottaako lapsi todellisen ja fiktiivisyyden 
  rajat, ja jos ei, niin ei anna tällaisia tekstejä 
  lapselle luettavaksi.