Mitä hyötyä Netlibriksestä meille
vanhemmille?
Tuija Wegelius, kahden Matilda-oppilaan äiti
Iivisniemen koulu, Espoo

Takaisin

Kirjallisuuspiirin mentorit esittelivät Netlibriksen toimintaa ja periaatteita. Viides- ja kuudesluokkalaisten Matildan, yläasteen Sinuhen ja lukiolaisten Odysseian lisäksi on perustettu Tapiiri- ja Kumi-Tarzan-ryhmät alakoulun ensimmäisiä luokkia käyville. 

Kirjailijavieraana oli Tuula Sandström. Häntä haastattelivat Tiia Parkkinen ja Laurel Honkanen, jotka molemmat ovat Netlibris-oppilaita. 

Tuula Sandström on kirjoittanut parikymmentä lasten- ja nuortenromaania. Hän kertoi kohdistavansa kirjansa pojille, koska tytöt ovat kirjojen suhteen kaikkiruokaisempia ja lukevat joka tapauksessa kaikenlaisia kirjoja. Tuula Sandströmin uusin kirja on Susi hukassa - tuntee nimen sinisilmä. Kirja saa jatko-osan ensi vuoden puolella.

Mitä mieltä Matildasta?

Matilda-toiminta aloitettiin reilu vuosi sitten Iivisniemen koulussa. Olin innoissani, kun ensimmäistä kertaa tyttömme saivat koulusta juuri sellaista ylimääräistä opetusta, joka oli kuin suoraan heitä varten suunniteltu.

Lukuharrastus oli jatkunut jo useamman vuoden ajan ja tuntui, että omat eväät eivät enää riittäneet lukemisen ohjaamiseen. Tällainen tavoitteellinen lukeminen ja kirjoista keskustelu tuo harrastukseen uusia ulottuvuuksia. Jossakin vaiheessa tuntui, että Anna ja Leeni lukivat vähemmän kirjoja Matildassa ollessaan kuin aiemmin. Nyt lukurytmi on palautunut ennalleen. Matilda-kirja elää omaa elämäänsä; se haetaan kirjastosta, sitä luetaan sovittuun tahtiin, siitä pidetään lukupäiväkirjaa ja siitä keskustellaan verkkoympäristössä. Kuukaudenkirjan rinnalla tytöt ehtivät lukemaan myös muita kirjoja.

Olemme aina olleet innokkaita kirjaston käyttäjiä ja olen kuvitellut osaavani käyttää kirjastoa. Nyt katson hämmästyneenä vierestä, kun tyttäret tekevät hakuja kirjaston tietokoneella ja osaavat kertoa, minkä kirjaston hyllystä kaivattu kirja löytyy. Useat pääkaupunkiseudun kirjastot ovat tulleet tutuiksi, kun olemme hakeneet kirjoja. 

Uusi tuttavuus on ollut myös kirjavinkkarit. He esittelevä kirjoja niin innostavalla tavalla, että olen itsekin lukenut muutamia uusia lasten- ja nuortenkirjoja. Tuntuu siltä, että useimmat lapsille ja nuorille kirjoitetut kirjat ovat erinomaista luettavaa myös meille vanhemmille. Kaihoisia tunnelmia voi nostattaa lukemalla uudelleen vanhoja nuorena luettuja kirjoja.

Olen suhtautunut yhdistelmään lapsi ja tietokone aika varauksellisesti. Nyt joudun huomaamaan, että saan hyviä vinkkejä koneen hyötykäytöstä tyttäriltäni. Nettisurffailu ei kuulunut harrastuksiini, mutta nyt on oma suosikkilistani laajentunut käsittämään hevos-, koira- ja marsusivuja maailmanlaajuisesti. Netlibriksen verkkosivut ovat minulle vielä uusi tuttavuus, mutta aion opetella käyttämään myös niitä - ja ihan itse.

Takaisin

Opettajat koulun penkillä
Pauli Hynninen
Matilda-tutori
Soukan koulu, Espoo

Viidessä vuodessa Matildasta on tullut jo iso tyttö ja perheeseen kuuluu muitakin jäseniä. Yläkoulun puolella piiri on nimeltään Sinuhe ja lukiossa Odysseia. Perhe on myös laajentunut ympäri Suomen. Listasin ihmisiä Espoon lisäksi Kouvolasta, Hämeenlinnasta, Janakkalasta, Turengista, Uudestakaupungista, Turusta, Helsingistä, Sodankylästä ja Savukoskelta. Lisäksi tiedän, että Lohjalla on innokasta toimintaa.

Päivä alkoi kunkin paikkakunnan esittäytymisellä. Piti tehdä paikkakuntaa kuvaava nimikyltti ja esitys. Savukoskelaiset toivat terveisiä Korvatunturilta (sijaitsee likellä) ja espoolaiset taas merihenkiset tuulahdukset.

Tutustuimme Netlibriksen uusiin sivuihin ja ominaisuuksiin. Antoisinta oli pienemmässä ryhmässä toisten tapaaminen ja kokemusten jakaminen. Pohdimme erityisesti laadukasta verkkokeskustelua.

Harrastimme luovaa ongelmanratkaisua panemalla erivärisiä hattuja päähän. Värit merkitsivät eri näkökulmia keskustelussa. Punainen hattu toi tunteet esiin, musta etsi mahdollisia uhkakuvia. Näin se Edward de Bono on jo ennen Matildaa yrittänyt virkistää keskusteluja. Mainittu herra on kuuluisa ajattelun taitojen kehittäjänä ja kirjallisuudenhan on perinteisesti ymmärretty palvelevan aihetta.

Tiistaina olimme vielä Tapiolan kulttuurikeskuksessa, jossa oli aiheena Kirjasto koulussa - lukemisen ja oppimisen suuri seikkailu. Päivän ehkä mielenkiintoisinta antia tarjoili sydneyläinen professori Len Unsworth, joka oli perehtynyt lasten kuvakirjoihin ja erityisesti vielä kuvien raameihin. Toisaalta sitä ihmetteli, etteivät tutkimuksen kohteet maailmasta lopu, toisaalta aihe tuntui hurjan mielenkiintoiselta. Ei siis ole yhdentekevää kummalla puolella kuva tai teksti on, millaiset raamit tai onko niitä ollenkaan, miten henkilö on kuvattu ja miten kuvien tai kohteiden koko vaihtelee kirjan juonen edetessä.

Kirjallisuuspiirissä mukanaolevien oppilaiden vanhemmille järjestettiin ilta, jossa Netlibristä esiteltiin. Vieraana oli lasten- ja nuortenkirjailija Tuula Sandström.