Takaisin

Oma lukijahistoriani 
  Anatoli Lipiäinen, 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo 

En tykkää lukea pitkiä kirjoja enkä mitään opettavia kirjoja. Parhaimpia kirjoja ovat Bertin päiväkirjat ja muut sen tapaiset kirjat. 

Opin lukemaan jo tarhassa sarjakuvia, mutta en vieläkään ole lukenut aapista loppuun asti. En ala helposti lukea mitään pitkiä kirjoja, paitsi jos niistä saa itselleen jotain tarpeellista tietoa tai jos ne ovat hauskoja. 

Minulla ei oikeastaan ole aikaa lukea mitään, koska minulla on joka päivä harkat, joihin menee paljon aikaa. Voin  lukea vain yöllä, ja silloin en ala lukea mitään. Nykyään luen aikakauslehtiä kuten Thrasher, transworld skateboarding ja Big brother skateboarding. 

Sivun ylälaitaan

Oma lukijahistoriani 
  Ville Suominen , 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo 

Minä en ole lukenut kovin ahkerasti. Eli en ole lukenut paljon. Paitsi kun ala-asteella luokilla neljä, viisi ja kuusi, oli pakko lukea kirjoja ja silloin tuli jonkin verran luettua kirjoja. Kirjat olivat omavalintaisia, mutta välillä opettaja antoi kirjoja koulusta. 

Eniten olen lukenut Aku Ankka-lehtiä, vaikka ei ne varsinaisesti ole kirjoja, mutta eiköhän sekin luokitella lukemiseksi. Jaa tietysti olen lukenut jonkin verran Aku Ankan taskukirjoja. Olen myös lukenut ennen Koululaista, mutta lopetin sen tilaamisen jonkin aikaa sitten. Nyt tilaan Suosikkia: se on lehti, joka kertoo musiikista, bändeistä ja leffatähdistä. Tykkään lukea sarjakuvia, koska ne ovat hauskoja ja niissä on selkeää tekstiä.

 Olenhan minä tietysti lukenut kunnon kirjojakin. Eniten olen lukenut kirjoista ruotsalaista kirjasarjaa ”Bert”. Minä tykkään Berteistä, koska ne on hauskoja ja niitä on kiva lukea. Ne on myös aika lyhyitä elikkä ne eivät kovin paksuja, jolloin niitä on kiva lukea. ”Bert” kertoo ruotsalaisen pojan toilailuista pienessä kylässä jossain päin Ruotsia. Bert-kirjat eivät ole suoranaista kerrontaa vaan Bertin päiväkirjaa, mutta ei siis todellista, vaan se on fiktiota. Bertin-päiväkirjoista on myös televisiosarjoja. 

Sivun ylälaitaan

Oma lukijahistoriani 
  Eero Anttilainen, 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo 

Ensimmäiset kirjat, joita luin olivat Aku Ankka -kirjoja. Hieman myöhemmin aloin lukea lähinnä Lasseja ja Bertejä. Lasset olivat hieman nuoremmille, ja siksi kyllästyin niihin melko nopeasti. Bertejä luen vieläkin. Lasse- ja Bert-kirjat ovat lähes samanlaisia, tosin Lasse-kirjoissa päähenkilö on ensimmäisessä kirjassa 7- ja viimeisessä 13-vuotias. Bertissä päähenkilö on ensimmäisessä kirjassa 11 ja viimeisessä 17. 

Pienen lukutauon jälkeen luin ensimmäisen aikuisille tarkoitetun kirjan, Tom Clancyn Iskuryhmä Rainbow. Se on paksuin ja paras kirja, mitä ikinä olen lukenut. Kun Harry Potterit ilmestyivät, jouduin lukemaan muutaman niistä kouluun. Omasta mielestäni ne olivat huonoja. 

Nykyään luen paljon sarjakuvia ja silloin tällöin jonkun kirjan, jos vain saan käsiini sellaisen. Lisäksi luen paljon peleistä kertovia lehtiä. Tavoitteeksi laitan tälle vuodelle ainakin 1000 sivua. 

 Sivun ylälaitaan
 
Oma lukijahistoriani
  Minttu Laukkanen, 7. lk.
Olarin koulu, Espoo 

Minä luen välillä kirjoja. Kesällä luin aika paljon kirjoja. Minä pidän Sweet Valley High -kirjoista. Niissä on kaksi 16-vuotiasta tyttöä. Minä luen myös aika paljon lehtiä. Lukeminen on kivaa, jos lukee jotain kivaa kirjaa. Myös pelottavat kirjat on aika kivoja. Mutta liian pelottavat eivät ole kivoja. 

Minä olen lukenut ehkä neljänneltä saakka. Mutta olen osannut lukea jo 7-vuotiaana. Jotain vuosi sitten luin The baby sitters club -kirjoja. Mutta enää en lue niitä.

Pienenä minulle luettiin kirjoja, ja välillä katsoin itse vain kuvia ja yritin sillä tavalla tietää, mitä tapahtuu. Jos luen, yritän mielessäni kuvitella, miltä henkilöt näyttää ja maisemat. Kirjoja lukemalla tulee viisaammaksi ja oppii kirjoittamaan paremmin. Koska kun lukee, siinä näkee isot kirjaimet, pilkut. Sitten myös näkee silleen, että miten lause kirjoitetaan, että se kuulostaa hyvältä.

Kirjoittaminen on kivaa, jos on keksinyt jonkun kivan aiheen. Voi olla kirjoittaja monella tavalla. Kirjoittaja voi olla niin, että kirjoittaa kirjoja, kirjoittaa johonkin lehteen tai tekee koulukirjoja. Kirjoissa voidaan kirjoittaa kaikenlaisesta. Kirjoja on seikkailu-, kauhu-, rakkauskirjoja ja paljon kaikkea muita. 

Sivun ylälaitaan

Oma lukijahistoriani 
  Ville Talonen, 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo 

Pienenä selasin aina Aku-Ankkaa, kun en lukea osannut. Ensimmäiset kirjani luin kesälomalla, koska se tuli läksyksi. Kirjat olivat lyhyitä, 40 - 200-sivuisia. 

Myöhemmin jouduimme lukemaan koulussa vakituisesti. Luin myös Sören Olssonin ja Andreas Jacobbsonin Bert-sarjan, sekä J.K.Rowlingin Harry Potter-sarjan. Molemmat olivat melko hyviä. Olen lukenut myös paljon muita tylsähköjä kirjoja koulujalla. Luen yhä edelleen myös paljon sarjakuvia. 

Kirjastoissa en ole usein vieraillut. Ensimmäinen kirjastokäyntini taisi tapahtua joskus toisella luokalla, jolloin lainasin sarjakuvia. 

Sivun ylälaitaan

Miten minusta tuli innokas lukija?
Outi Kurki , 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo

Muistan sen kuin eilisen. Olin 2. luokalla Päivänkehrän koulussa ja vihasin lukemista ja äidinkieltä. Äidinkielen tunnit olivat silkkaa tuskaa, kaunokirjoitus ja lukeminen olivat kaikista pahimpia. 

Istuskelin yhtenä iltana television ääressä ja vaihtelin kyllästyneenä kanavia. Äkkiä, en osaa selittää miten, minut valtasi kummallinen tunne: halu lukea. Kysyin äidiltäni, onko kirjasto vielä auki. Vastaus oli myöntävä, joten kysyin samaan hengenvetoon, voisimmeko käydä siellä. Riemuissani jo toisesta myöntävästä vastauksesta riensin pukemaan takkia päälleni. 

Pian jo ajelimmekin äitini viininpunaisella Volvolla kohti Olarin kirjastoa. Painelin nuorten osastolle, sillä halusin todellakin kunnon kirjan, enkä mitään kirjaa, joka suurimmaksi osaksi oli pelkkää kuvaa. Kiertelin ja katselin etsien mielenkiintoista kirjaa. Lopulta törmäsin kiinnostavaan kirjasarjaan, Neiti Etsiviin. Seuraava pulma oli, minkä niistä ottaisin. Kirjastosta niitä löytyi neljä tai viisi hyllyllistä. Kirjasto oli jo sulkemassa oviaan, joten minulla alkoi olla kiire. Tempasin kirjan, jonka nimi minusta kuulosti erikoiselta ja päätin lukea sen. Kirja oli Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruuat. 

Kotona lysähdin sohvan nurkkaan, jossa vieläkin, näin viiden vuoden jälkeen, koen yleensä jännittävimmät seikkailuni kirjojen parissa, ja aloin lukea. Kirjaimet alkoivat lopulta hämärtyä ja luomet lupsahdella uhkaavasti. Kello kävikin jo myöhäistä iltaa, joten laitoin kirjan sivuun ja tallustelin sänkyyn. 

Aamulla heti herättyäni kahmaisin kirjan käsiini ja jatkoin lukemista. Iltapäivällä kirja oli loppuun luettu, ja kävimme uudestaan kirjastossa. Lainaamani kirjat olivat taas Neiti Etsiviä, ja niitä taisi tarttua jo toisella käynnillä mukaan kaksi. Nyt olen lukenut ne kaikki, vähän yli sata. 

Vihani äidinkieltä kohtaan oli tipotiessään. Kirjat tempaisivat minut mukaan maailmaan, josta en voinut edes uneksia, ja juuri kirjat muuttivat vihaamani kouluaineen lempiaineekseni. 

Sivun ylälaitaan

Miten minusta tuli innokas lukija?
Taru Saari, 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo

8-vuotiaana luin ensimmäisen romaanini, joka oli James Oliver Curwoodin Kazan susikoira. Kirja kertoo Kazanista, joka oli karannut isännältään ja yritti selvitä Pohjois-Amerikan villissä luonnossa. Curwood on kertonut tarinan koskettavasti ja kuvaillut luonnon tarkasiti ja hienosti. Ihastuin Kazaniin niin paljon, että luin sen jatko-osan Kazanin poika, joka oli melkein yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. 

Olen lukenut myös Neiti Etsiviä, mutta niihin ehti kyllästyä, koska juoni alkoi olla ennalta arvattavissa. Muuten kirjat olivat ihan kohtalaisia. 

Viidennellä ja kuudennella olin Matildassa, jossa opin lukemaan erilaisia kirjoja. Pidin kaikista kirjoista, joita luin siellä. Parhaiten jäi mieleen Louisa M. Alcottin Pikku naisia, jossa nuorten tyttöjen kasvamista on hieno seurata. Myös koira, joka pelastaa kissoja oli koskettava tositarina koirasta nimeltään Ginny, joka pelastta loukkaantuneita kissoja, joilla oli toinen toistaan pahempia vammoja. Kissat olivat muuten vihaisia ja arkoja, mutta Ginnylle ja hänen isännälleen he olivat oikeita enkeleitä. 

Lempikirjailiani on L.M. Montgomery, jonka Runotyttö- ja Anna-sarjat ovat upeita. Molemmissa tyttö oppii elämästä hauskalla ja koskettavalla tavalla. Punapää Anna oli nuorena tyttönä ja vilkas ja näytti aina saavansa itsensä jonkinlaiseen ongelmaan, mutta vanhempana elämä alkoi asettua aloilleen. Pieni runotyttö taas haluaa nimensä mukaisesti runoilla, mutta kukaan ei usko, että runoilemalla ansaitsisi rahaa. Niin aluksi näyttikin, mutta pian Runotytön elämä näyttää jo hyvältä. 

Muita hyviä kirjailijoita ovat Agatha Christie, Jacobson ja Olsson ja tietysti J K Rowling.Pidän kaikenlaisista kirjoista huumori-, fantasia-, romantiikka-, jännitys- ja kauhukirjoista.

Sivun ylälaitaan

Miten minusta tuli kirjojen ystävä?
Mikko Pohjala, 7. lk. 
Olarin koulu, Espoo

Kun olin pieni, äiti ja isä lukivat minulle paljon. Siitä alkoi tämä kiinnostus lukemiseen. Ala-asteella, kolmannella luokalla, olin aina koulupäivän päätteeksi kirjastossa odottamassa , että äiti hakisi koulusta. Ensin minulla oli tapana tehdä läksyt ja sitten keksin muuta tekemistä. Kun olin lukenut sarjakuvia, siirryin kirjoihin. 

Ensin luin nuorten kirjoja ja sitten siirryin dekkareihin. Nykyisin en enää juuri muuta luekaan. Suosikkejani ovat Agatha Christien dekkarit. Suosikki kirjani on luultavasti Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Sinuhe-valinnaisainekurssi 

Minä valitsin Sinuhen valinnaisainekurssiksi, koska rakastan kirjoja. Minun mielestäni se oli hyvä vaihtoehto eikä pitänyt lukea kuin yksi kirja kuukaudessa, mielestäni ihan sopiva määrä. Lukeminen olisi varmaan jäänyt pois, kun siirryin ylä-asteelle, ellen olisi ottanut Sinuhea. 

Sinuhe on mukavasti hajautettu ympäri vuoden. Mielestäni Sinuhe on valinnaisaineena vallan mainio.

Sivun ylälaitaan

Takaisin