"...niin liu’uimme hiljalleen virran vietäviksi.

"Toinen toistamme tukien porskuttelimme talven yli."

"...tavoitteeksi ”sananjulistamisen” Janakkalan ja lähiympäristön ala-asteille,..."

"Olen kokenut aina äidinkielen opettamisen vaikeaksi ja hankalaksi."

"Uskallan paremmin pitää ´oikeita kirjoja´, oppikirjan sijasta, äidinkielen opetukseni lähtökohtana ja pohjana ja ammentaa niistä eri osa-alueille tehtäviä ja toimintaa."

"Itse olen edennyt pienin, mutta päättäväisin askelin ja varmasti oikeaan suuntaan."

 
Tuoreen ja vallan vihreän koordinaattorin mietteitä
Asta Kähärä, Tervakosken ala-asteen tutor ja Janakkalan koordinaattori

Ajautumiseni Netlibriksen pariin oli silkkaa sattumaa ja hyvää tuuria, niin kuin moni muukin iloinen asia elämässä.

Pari vuotta sitten Janakkalassa yläasteen ja lukion äidinkielen opettajat kutsuivat kokoon epäviralliseen palaveriin äidinkieltä opettavia opettajia, myös ala-asteen väkeä. Täällä palaverissa oli ensimmäisen kerran vihjaistu verkossa toimivasta kirjallisuuspiiristä, Netlibriksestä. Itse en ollut edes palaverissa mukana, mutta kuulin mukana olleelta kollegalta asiasta ja kiinnostuin. Keväällä 2001 Minttu ja Kaarina olivat meitä janakkalaisia ja lammilaisia opettajia kouluttamassa ja niin liu’uimme hiljalleen virran vietäviksi.

Syksyllä 2001 alkoi koulullamme ensimmäinen Kumi-Tarzan-kerho, jota ohjasin yhdessä Niini Piiraisen kanssa. Oli ensiarvoisen tärkeää, että läheltä löytyi kollega, jonka kanssa pystyi pohtimaan ja pähkäilemään kerhon toiminnassa esille tulleita kompastuskiviä. Toinen toistamme tukien porskuttelimme talven yli.

Suurin murheemme oli ja on edelleenkin, ettei täältä lähialueelta ole löytynyt meille partneria. Kävimme verkkokeskusteluja Sodankylän Kitisenrannan ja Espoon Pakankylän koulun oppilaiden kanssa, mikä tietysti oli tärkeää ja antoisinta oppilaiden mielestä kerhossa. Espoolaisten kanssa olimme lisäksi keväällä tavallisessa kirjeenvaihdossa ja sodankyläläisten kanssa virittelemme juuri parhaillaan keskusteluja tälle talvelle. 

Lähellä olevien partnereiden puute muuttaa kuitenkin lähiopetuspäivien luonnetta.
Olenkin asettanut itselleni koordinaattorina tavoitteeksi ”sananjulistamisen” Janakkalan ja lähiympäristön ala-asteille, jotta saisimme heitä toimintaan mukaan. Onneksi Hämeenlinnan seudun tutorit kokoontuvat muutaman kerran lukuvuodessa, jolloin voimme vaihtaa kuulumisia ja saada toisiltamme vinkkejä.

Mitä olen itse saanut näistä vajaasta kahdesta vuodesta Netlibriksen parissa?
Koomisinta lienee se, etten ole ”kirjallisuusfriikki”. Äidiksi tulon jälkeen oma kirjallisuusharrastus tyrehtyi lähes kokonaan, mutta onneksi jälkikasvun kanssa olen pysynyt aika mukavasti kiinni lastenkirjallisuudessa. Olen kokenut aina äidinkielen opettamisen vaikeaksi ja hankalaksi. Onhan äidinkielen osa-alueita niin paljon ja aikaa aina liian vähän... 

Näistä lähtökuopista ponnistin, kun lähdin toimintaan mukaan. Niinpä Netlibris, erityisesti mukana toimivat ihmiset ovatkin antaneet paljon uusia oivalluksia, vinkkejä ja vihjeitä opetustyöhön ja selkeyttäneet luokkaopetustani. Uskallan paremmin pitää ”oikeita kirjoja”, oppikirjan sijasta, äidinkielen opetukseni lähtökohtana ja pohjana ja ammentaa niistä eri osa-alueille tehtäviä ja toimintaa.

Suosittelenkin lämpimästi Netlibristä erityisesti niille opettajille, joista kirjallisuuden opetus tuntuu hankalalta ja vaikealta. Itse olen edennyt pienin, mutta päättäväisin askelin ja varmasti oikeaan suuntaan. Tämän talven askel (tai paremminkin harppaus) on koordinaattorihommien opettelu ja
seuraava askel voisi olla ensi syksynä siirtyminen kerhosta luokkamuotoiseen Kumi-Tarzaniin tai Matildaan...

Oikein antoisaa lukuvuotta teille kaikille tätä polkua tallaaville!