Takaisin

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
(Les trois mousquetaires, 1844, suom. Lauri Hirvensalo 
WSOY 1991, 9. suom. painos) 
Anttoni Kervinen, 7. lk 
Hämeenlinnan yhteiskoulu, Hämeenlinna

Seikkailukertomusten parhaimmistoa 

Kolme muskettisoturia on seikkaillut ranskalaisen kirjailijan Alexandre Dumasin romaaneissa jo kauan. Viisiosaisen sarjan ensimmäinen osa, kuten kaikki muutkin osat, sijoittuu 1600-luvun Ranskaan. Kuninkaana on Ludvig XIII. Maa sotii alituisesti Englannin kanssa. Hovi kukoistaa. Kuningas ja kardinaali Richelieu kinastelevat vallasta. Maaseutu on rauhaisa, ”sivistyksen ulkopuolella”. 

Nuori D’Artagnan lähtee Gascognen maaseudulta Pariisiin etsimään seikkailuja ja mahtavaa sotilasuraa. Isänsä neuvojen mukaisesti hän on ylpeä, ei anna kenenkään loukata itseään ja hakeutuu taisteluun tilanteessa kuin tilanteessa.

Pariisissa kohtalo saattaa hänet yhteen tulevien tovereittensa, kolmen kuninkaan muskettisoturin, Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen kanssa. He ajautuvat mukaan kuninkaan ja kardinaalin riitoihin, kuningattaren lemmenseikkailuihin ja salamyhkäisten hovijuonien pyörteeseen, joka heittää heidät lopulta Englantiin. Siellä tapahtuu verisiä käänteitä ja juttu sen kuin vain mutkistuu… 

Dumas on höystänyt menneen ajan tositapahtumat lumoavilla henkilöhahmoilla, jännittävillä seikkailuilla, hauskoilla ja huvittavilla tapauksilla sekä kerronnalla ja kuvauksilla, jotka tarjoavat lukuviihdettä parhaimmillaan. 

Dumas eli 1800-luvulla, joten oikean tunnelman saavuttaminen ei välttämättä ollut kovinkaan helppoa. Ehkäpä asiaa auttoi se, että hänen isänsä oli Ranskan kenraali ja tämän isä taas ranskalainen markiisi. Ilmapiiri kirjassa on joka tapauksessa toteutettu erinomaisesti. Upeasti ovat myös onnistuneet keksityt henkilöt, eikä lukijalle tuota vaikeuksia kuvitella edessään huimapäinen D’Artagnan, viisas Athos, naiset hurmaava Aramis tai leuhka Porthos. 

Vaikka joku saattaa kuvitella kirjaa kaavamaiseksi miekanheilutustarinaksi - jota se ei ole - voi hänkin tarkastella kertomuksen historiallista puolta. Juoni ja Dumas’n luomat henkilöhahmot on sommiteltu taitavasti historiallisiin puitteisiin, ja historiasta kiinnostunut saattaa ja nauttiikin kirjasta enemmän.

Toisaalta luettuaan kirjan voi vähemmänkin kiinnostuneeseen syttyä halu tietää lisää. Kirja saattaa kiehtoa myös rauhallisella ja sivistyneellä ajan hengellään ja tavoillaan. Yhtä kaikki viihdyttävä, mukaansatempaava ja elämyksellinen lukukokemus. 

Takaisin