|
|
Takaisin
J.R.R. Tolkien, Taru sormusten sherrasta
Antti Nuutila, 8. lk
Hämeenlinnan Yhteiskoulu, Hämeenlinna
Fantastista
fantasiaa
Kirjan tapahtumat sijoittuvat fantasiamaailma Keski-Maahan.
Keski-Maan kolmas aika on meneillään ja Sormusten sota alkamassa
uudelleen. Kirjalla on kaksi päähenkilöä: Frodo Reppuli,
pienen ja iloisen Hobitti-kansan edustaja sekä Aragorn, ihmisten
suureen rotuun kuuluva mahtava soturi. Molemmat saavat kirjan
aikana omat tärkeät tehtävänsä.
Kirjan teema voisi olla vaikkapa ystävyys. Toisaalta, jos kirjaa
pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana olisi ”matka”.
Kirjan kirjoittanut John Ronald Reuel Tolkien syntyi vuonna 1892
Etelä-Afrikassa, asui Englannissa ja kuoli 1973. Hän opiskeli
Oxfordissa ja toimi myös Oxfordin yliopistossa professorina.
Tolkienin kiinnostuksen kohteina olivat
englannin kieli, sadut ja myytit. Esimerkiksi Kalevala ja suomen
kieli on ollut eräänä innoittajana Tolkienin kehitellessä
Keski-Maan tarustoa. Tolkienin ensimmäinen kirja oli Hobitti eli
sinne ja takaisin, joka ilmestyi 1937. Taru
sormusten herrasta –trilogian kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät
vuonna 1954 ja kolmas osa vuonna 1955. Näiden lisäksi hän oli
aloittanut Silmarillion-teosta, jonka kuitenkin viimeisteli hänen
poikansa Christopher Tolkien isänsä kuoleman jälkeen.
Taru sormusten herrasta -kirjassa esiintyviä paikkoja on kuvattu
erittäin tarkasti, joskus ehkä liiankin tarkasti. Nimittäin
varsinkin ennen jotain jännittävää kohtaa saattoi kerronta pysähtyä
kahdenkin sivun ajaksi kuvaamaan esimerkiksi jotain luonnon
muodostelmaa tai henkilöä. Tosin
saahan kirjailija sillä tavoin pidettyä lukijan jännityksen
vallassa pidempään.
Eivätpähän lukijan ajatukset pääse hortoilemaan kirjan
ulkopuolelle. Kerronta onkin hyvin elävää ja tarkkuutensa
ansiosta tekstistä saa hyvän kuvan paikoista ja henkilöistä,
joista tarinassa kerrotaan. Silloinkin, kun mitään ei
kuvailla, kerronta etenee tarkasti ja mielenkiintoisesti. Eivätkä
asiat etene liian nopeasti. Ikävä kyllä joskus jokin tarinan
vaihe tuntuu vetkuttelevan liian kauan samassa kohdassa (toisin,
kuin esim. sisarkirja Hobitissa, jossa tarinan
kerronta on monin verroin nopeampaa). Onneksi vetkuttelua on vain
harvoissa kohdissa.
Aihe on perinteinen hyvän ja pahan taistelu, joka on hyvin
yleinen ainakin fantasiakirjoissa. Yleisyys sattaa jopa johtua
osittain Taru sormusten herrasta – trilogiasta, sillä kirja on
saattanut olla jollain lailla uraa uurtava kirjallisuuden
tyypissään. Taru sormusten herrasta eroaa useimmista muista
esimerkiksi siinä, ettei kirja sisällä perinteistä
lopputaistelua ns. ”pääpahiksen” ja päähenkilön välillä.
Tolkienin valitsema näkökulma poikkeaa kuitenkin
tavallisesta. Montako sellaista kirjaa olet itse lukenut, joiden pääosissa
olisivat jotkut lyhytkasvuiset, ruuasta ja oluesta pitävät
maajussit tai vastaavat? Luultavasti et kovin montaa.
Tavallisesta poikkeava näkökulma kuitenkin toimii ja vieläpä
erinomaisesti. On mielenkiintoista lukea, kuinka ylipainoinen
pikkumies vetää miekan huotrastaan ja pistää sillä mustaa
ratsastajaa jalkaan. Toivottavasti löydän lisää kirjoja,
joissa pääosassa ovat ylipainoiset maajussit!
Kirja alkaa hobittien kotialueelta Konnusta. Siellä kaikki on
kaunista ja vehreää maalaismaisella ja tavallisella tavalla
ilman kultaisia palatseja ja sellaisia.
(Konnussa palatsia eniten muistuttava rakennus on kivinen
vesirattaalla toimiva mylly). Tarina myös loppuu Konnussa.
Jotenkin alku tuntui paljon iloisemmalta haikeaan loppuun
verrattuna.
Tapahtuma ympäristönä toimii Keski-Maa (jonka karttakuva
muistuttaa suuresti Ranskan länsi- rannikkoa). Ympäristö on
hyvin vaihteleva. Se vaihtelee meren rannasta synkkään metsikköön
ja vuoristosta maanalaisiin tunneleihin. Ihme kyllä
fantasiamaailma Keski-Maa tuntuu oudon todelliselta,
vaikka siellä elää lohikäärmeitä, örkkejä, haltioita ja
muita outoja olentoja.
Uskottavuus saattaa johtua muun muassa siitä, että Tolkien on
itse asiassa historian tutkija eikä mikään satusetä. Myös
tarkalla kuvaamisella saattaa olla osuutta asiaan.
Taru sormusten herrasta kirjaa on pidetty arvosteluna
nykymaailmaamme kohtaan. Tolkien on kuitenkin itse sanonut, että
hän on vain halunnut kirjoittaa mukaansatempaavia kertomuksia
ilman varsinaista sanomaa. Voin suositella kirjaa kaikille, joita
fantasiakirjallisuus vähänkin kiinnostaa. Niille, joita
sellainen ei vielä kiinnosta, sanoisin, että Taru sormusten
herrasta on yksi todella hyvä syy kiinnostua. Minulle Taru
sormusten herrasta trilogia oli
yksi parhaista lukemistani kirjoista!
Takaisin
|
