Etusivu | Pääkirjoitus| Saammeko esittäytyä? | Kirjakuulumiset
Netlibris toimii | Tarjottimella | Kotikirjastomme | Meillä kylässä | Verkkoon jäänyttä

 

Takaisin

J.R.R. Tolkien, Taru sormusten sherrasta
Antti Nuutila, 8. lk 
Hämeenlinnan Yhteiskoulu, Hämeenlinna

Fantastista fantasiaa 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat fantasiamaailma Keski-Maahan. Keski-Maan kolmas aika on meneillään ja Sormusten sota alkamassa uudelleen. Kirjalla on kaksi päähenkilöä: Frodo Reppuli, pienen ja iloisen Hobitti-kansan edustaja sekä Aragorn, ihmisten suureen rotuun kuuluva mahtava soturi. Molemmat saavat kirjan aikana omat tärkeät tehtävänsä. 

Kirjan teema voisi olla vaikkapa ystävyys. Toisaalta, jos kirjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana olisi ”matka”. 

Kirjan kirjoittanut John Ronald Reuel Tolkien syntyi vuonna 1892 Etelä-Afrikassa, asui Englannissa ja kuoli 1973. Hän opiskeli Oxfordissa ja toimi myös Oxfordin yliopistossa professorina. Tolkienin kiinnostuksen kohteina olivat
englannin kieli, sadut ja myytit. Esimerkiksi Kalevala ja suomen kieli on ollut eräänä innoittajana Tolkienin kehitellessä Keski-Maan tarustoa. Tolkienin ensimmäinen kirja oli Hobitti eli sinne ja takaisin, joka ilmestyi 1937. Taru
sormusten herrasta –trilogian kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät vuonna 1954 ja kolmas osa vuonna 1955. Näiden lisäksi hän oli aloittanut Silmarillion-teosta, jonka kuitenkin viimeisteli hänen poikansa Christopher Tolkien isänsä kuoleman jälkeen. 

Taru sormusten herrasta -kirjassa esiintyviä paikkoja on kuvattu erittäin tarkasti, joskus ehkä liiankin tarkasti. Nimittäin varsinkin ennen jotain jännittävää kohtaa saattoi kerronta pysähtyä kahdenkin sivun ajaksi kuvaamaan esimerkiksi jotain luonnon muodostelmaa tai henkilöä. Tosin
saahan kirjailija sillä tavoin pidettyä lukijan jännityksen vallassa pidempään.
Eivätpähän lukijan ajatukset pääse hortoilemaan kirjan ulkopuolelle. Kerronta onkin hyvin elävää ja tarkkuutensa ansiosta tekstistä saa hyvän kuvan paikoista ja henkilöistä, joista tarinassa kerrotaan. Silloinkin, kun mitään ei
kuvailla, kerronta etenee tarkasti ja mielenkiintoisesti. Eivätkä asiat etene liian nopeasti. Ikävä kyllä joskus jokin tarinan vaihe tuntuu vetkuttelevan liian kauan samassa kohdassa (toisin, kuin esim. sisarkirja Hobitissa, jossa tarinan
kerronta on monin verroin nopeampaa). Onneksi vetkuttelua on vain harvoissa kohdissa. 

Aihe on perinteinen hyvän ja pahan taistelu, joka on hyvin yleinen ainakin fantasiakirjoissa. Yleisyys sattaa jopa johtua osittain Taru sormusten herrasta – trilogiasta, sillä kirja on saattanut olla jollain lailla uraa uurtava kirjallisuuden
tyypissään. Taru sormusten herrasta eroaa useimmista muista esimerkiksi siinä, ettei kirja sisällä perinteistä lopputaistelua ns. ”pääpahiksen” ja päähenkilön välillä. Tolkienin valitsema näkökulma poikkeaa kuitenkin
tavallisesta. Montako sellaista kirjaa olet itse lukenut, joiden pääosissa olisivat jotkut lyhytkasvuiset, ruuasta ja oluesta pitävät maajussit tai vastaavat? Luultavasti et kovin montaa. 

Tavallisesta poikkeava näkökulma kuitenkin toimii ja vieläpä erinomaisesti. On mielenkiintoista lukea, kuinka ylipainoinen pikkumies vetää miekan huotrastaan ja pistää sillä mustaa ratsastajaa jalkaan. Toivottavasti löydän lisää kirjoja,
joissa pääosassa ovat ylipainoiset maajussit! 

Kirja alkaa hobittien kotialueelta Konnusta. Siellä kaikki on kaunista ja vehreää maalaismaisella ja tavallisella tavalla ilman kultaisia palatseja ja sellaisia.
(Konnussa palatsia eniten muistuttava rakennus on kivinen vesirattaalla toimiva mylly). Tarina myös loppuu Konnussa. Jotenkin alku tuntui paljon iloisemmalta haikeaan loppuun verrattuna. 

Tapahtuma ympäristönä toimii Keski-Maa (jonka karttakuva muistuttaa suuresti Ranskan länsi- rannikkoa). Ympäristö on hyvin vaihteleva. Se vaihtelee meren rannasta synkkään metsikköön ja vuoristosta maanalaisiin tunneleihin. Ihme kyllä fantasiamaailma Keski-Maa tuntuu oudon todelliselta,
vaikka siellä elää lohikäärmeitä, örkkejä, haltioita ja muita outoja olentoja.
Uskottavuus saattaa johtua muun muassa siitä, että Tolkien on itse asiassa historian tutkija eikä mikään satusetä. Myös tarkalla kuvaamisella saattaa olla osuutta asiaan. 

Taru sormusten herrasta kirjaa on pidetty arvosteluna nykymaailmaamme kohtaan. Tolkien on kuitenkin itse sanonut, että hän on vain halunnut kirjoittaa mukaansatempaavia kertomuksia ilman varsinaista sanomaa. Voin suositella kirjaa kaikille, joita fantasiakirjallisuus vähänkin kiinnostaa. Niille, joita sellainen ei vielä kiinnosta, sanoisin, että Taru sormusten herrasta on yksi todella hyvä syy kiinnostua. Minulle Taru sormusten herrasta trilogia oli
yksi parhaista lukemistani kirjoista! 

Takaisin