Takaisin

LOKAKUUSSA LUETTUA. Otteita lukupäiväkirjoista
Anja Lyden-Sauri
Sinuhe-tuutori
 Hämeenlinnan yhteiskoulu, Hämeenlinna

Tässä otteita sinuhelaisten  lukupäiväkirjoista 

Seppo 
Tove Jansson, Muumipapan urotyöt 

Muumipapan urotöissä pidin erityisesti siitä, että kirja oli kirjoitettu elämäkertamuotoon, mitä löytyy harvemmin muusta kuin kuin tavallisten ihmisten elämäkerroista. Mukavaa oli myös että hahmot olivat kaikki omia persooniaan (persoonallisuus ei ole yleensä kauheasti esillä muumi-kirjoissa) Päähahmoina olivat: itsenäinen Juksu, päättäväinen ja rohkea Muumipappa, hössöttävä Hosuli, ymmärtäväinen Fredriksson, pelottelunhaluinen
Kummitus ja "tanttamainen" Hemuli-täti. Tällä kertaa kirjassa oli myös yhtenäinen juoni: Muumipappa seikkailussa jonka määränpää on aikuistuminen! 

Paula 
Nicholas Sparks, Muistojen polku 

Kirja oli mielestäni ihana esimerkki luottamuksesta, rakkaudesta, välittämisestä, huolenpidosta, niin elämän suurista kuin pienistäkin iloista. Kirjassa parasta oli sen juoni ja 'onnellinen' loppu. Kirjassa kaksi ihmistä välittää jostakusta toisesta
enemmän kuin itsestään, ja rakastaa tätä enemmän kuin itse elämää. Silti Hegbert (toinen henkilöistä) suostuu luovuttamaan osan rakastamastaan
henkilöstä Landonille ja jakamaan ilon, jota heidän rakastamansa henkilö jakaa kaikille. Vaikka Hegbert ja Landon molemmat menettivät tärkeimmän osan
elämästään, luulen, että he molemmat silti oppivat jotain: Miten rakastaa.
Kirjailija on onnistunut kuvailemaan loistavasti henkilöiden tunteita ja ajatuksia, ja keksinyt todenmukaisen juonen. Kirja ikään kuin nappasi mukaansa ja tapahtumat pystyi hyvin kuvittelemaan mielessään. Kirjassa oli surullinen ja koskettava juoni, mutta silti siinä oli myös hauskoja kohtia. Kirja oli parhaita lukemiani, ja se "syöksyi suoraan sisimpääni". 

Lotta Honkala 
Nicholas Sparks, Muistojen polku 

Parasta kirjassa oli mielestäni sen hyvä ja kaunis juoni ja sen hyvä loppu. Kirjan kirjoittaja on mielestäni kuvannut henkilöiden tunteet ja ajatukset erittäin hyvin. Kun olin lukenut kirjasta ensimmäisen sivun, jossa kertoja on on 57-vuotias , ajattelin, että kannattaako edes lukea, mutta kun sitten luin
ensimmäisen luvun olin jo täysin kirjan "lumoissa". 

Kirjailija kuvaa erityisesti kirjassa Landonin (päähenkilön) ajatuksia ja tunteita.
Kirja on aika surullinen ja koskettava , mutta siinä oli myös hauskoja ja onnellisia kohtia. 

Kirja oli parhaita lukemiani, vaikka olikin hiukan vanhanaikainen. Henkilöt olivat eläviä ja kirja pistää lukijan ensin nauramaan ja sitten itkemään. 

Lauri Puumalainen
 Astrid Lindgren, Veljeni Leijonamieli 

Mielestäni kirjan lopetus on tyhmä, sillä itsemurha ei ole ratkaisu ongelmiin.
Muuten kirja oli jännittävä ja aihe kiinnostava. En oikeastaan osaa päättää mikä
oli jännittävin kohta, koska niitä oli paljon. Muuten ajattelisin, että olisi kovin
mukavaa, jos olisi sellainen paikka, jonne joutuis kuoleman jälkeen, sellainen kuin
Nangiala, tai joku sellainen... (+_+) 

......._........ 
...._|.|_...... 
...|_..._|..... 
......|.|....... 
.._ _|.|_ _.... 
./|.........|\.. 
.||.........||.. 

Jaakko
Astrid Lindgren, Veljeni Leijonamieli

 
Luettuani Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli-kirjan, ajattelin että ei se
ollutkaan mikään pikkulasten kirja. Ihailen Astrid Lindgrenin upeaa mielikuvitusta. Mielestäni kirja sopii 9-19-vuotiaille. Ihmettelen miksi kirjalle ei
tehty jatko-osaa. Pelottavin kohta kirjassa oli, kun Joonatan ja Kaarle pelastivat Orvarin Katlan luolasta. Paras kohta oli, kun kavaltaja kävi yöllä Ritarlassa, kun Kaarle ja Joonatan nukkuivat. 

Tuomas
 Astrid Lindgren, Veljeni Leijonamieli

Mielestäni kirja oli todella jännittävä. Välillä kun kuvailtiin esimerkiksi taloa, niin tunsin oloni erittäin kotoiseksi, taas kun sotilas etsi Joonatania Matiaksen talosta, niin minua jännitti kamalasti. Kirja on kirjoitettu mukavan runolli seen ja kuvailevaan tapaan, se tempaa äkkiä mukaansa. Mielestäni kirja sopii minkä ikäiselle tahansa. Kirja on mukavaa vaihtelua, koska se on aika erilainen kun nykyaikana kirjoitetut kirjat. 

Ehdoton kohokohta oli loppu, kun he hyppäsivät 
rotkoon jotta pääsisivät Nangilimaan. Se oli onnellinen mutta samalla surullinen loppu. 

Takaisin